Peliriippuvuus on tämän päivän yhteiskunnassamme suuri ja monen yksilön elämässä oleva kipeä ongelma. Myös peliriippuvuuden muodot ovat viime vuosikymmenen aikana saaneet uusia muotoja tietokoneiden yleistymisen myötä. Nuorten ja nuorempien aikuisten nettiriippuvuus-problematiikassa on omat erityispiirteensä ja toivon mukaan tähän uuteen ongelma-alueeseen panostettaisiin jatkossa erityisesti.

Kun puhutaan peliriippuvuudesta, ei siis voida puhua yksinkertaisesta tai yksiselitteisestä psyykkisen ongelmien kentästä, vaan erittäin monitahoisesta ja -tasoisesta vaativasta problematiikasta, jonka tutkimiseen ja kuntouttavan toiminnan kehittämiseen olisi syytä panostaa huomattavasti enemmän kuin mitä tänä päivänä tehdään.

Peliriippuvuus voidaan nähdä yhteisöllisenä ongelmana siinä mielessä, että useimmiten problematiikan imuun ei joudu vain yksilö, pelaaja, vaan mitä suuremmassa määrin myös hänen lähiympäristönsä. Erityisesti silloin, kun pelaamiseen liittyy raha ja taloudellisen voiton tavoittelu, on usein kyse moninkertaisesta psyykkisestä ahdistuksesta, jossa pelaajan lisäksi kärsivät koko lähipiiri, perhe- puoliso ja lapset – sekä toissijaisesti usein myös suku tai ystävät.

Tässä artikkelissa tarkastelen ja jäsennän peliriippuvuuden ongelmatiikkaan vaikuttavia psyykkisiä taustatekijöitä. Jäsentämisen pohja on psykodynaaminen ajattelu, mutta teoreettinen viitekehykseni on kuitenkin niin laaja-alainen, että voidaan puhua holistisesta katsantokannasta.

Peliriippuvuuden problematiikkaa ja kuntoutuksen haasteita tutkitaan eksistessi-energioiden tahto, tunne ja ajattelu –näkökulman kautta. Teksti on julkaistu alkujaan raportissa Viljanen (nyk.Kause), Salmi & Mäkinen: Peliriippuvuusprojektin raportti (Sosiaalipedagoginen keskus), mutta tässä teksti on uudelleen muokatussa muodossa.
Ajattelu pohjaa näkemykseen ymmärtää elämää ja ihmistä emotionaalisten energioiden kautta, joista olen lyhyesti kirjoittanut aikaisemmin XXX (luettavissa www…) Tässä artikkelissa tarkastellaan peliriippuvuuden problematiikkaa ja kuntoutuksen haasteita eksistenssi-energioiden tahto, tunne ja ajattelu, näkökulman kautta, joista olen kirjoittanut aikaisemmin otsikolla Elämän eksistenssienergiat (luettavissa Sosionovan kotisivuilta).

Kuntoutuksen rakentaminen

Koska ihmisen olemassaolo todentuu perusenergioiden - tunne, tahto, ajattelu ja henkisyys - kautta, hyvin rakennettu kuntoutus huomioi nämä eri olemuspuolet kuntoutustoimintaa suunniteltaessa. Näistä kolme ensin mainittua ihmisen olemuspuolta, tunne, tahto ja ajattelu, ovat keskeisimmät ja vahvimmin myös keskenään vuorovaikutuksessa silloin, kun rakennetaan ihmisen perusminuutta elämän arjessa.

Tämän vuoksi kuntoutuksessa keskitytään pääasiassa näiden kolmen energiapuolen vahvistamiseen. Kuntoutuksen interventiotyöskentely on siis hedelmällistä rakentaa monipuolisesti siten, että kuntoutus sisältää tahdon ja tekemisen osioita (toiminnallisuus), tunteen ja liittymisen vahvistamisen elementtejä (vuorovaikutksellisuus) sekä ajattelun, siis tietoisuuden ja ajattelurakenteiden vahvistamisen (jäsentäminen ja hallinta) työskentelyä.

Riippuvuusproblematiikan taustalla on keskeisesti vuorovaikutuksen ja kiintymyssuhteiden problematiikkaa. Siksi peliriippuvaisten kuntoutus on hyvä toteuttaa ensi sijaisesti ryhmämuotoisena, jolloin ryhmä voi taitavan kuntouttaja-vetäjän avulla toimia hyvänä ihmissuhteitten harjoittelufoorumina sekä terapeuttisena kokemuksena hyvästä liittymisestä. Tämä ei toki sulje pois ryhmäläisten tarvetta yksilöllisempään terapeuttiseen työskentelytukeen, mikä on eittämättä tarpeen suurimmalla osalla niistä, jotka kärsivät vakavasta peliriippuvuudesta. Jotta muutos ja pitkäaikainen vahvistuminen toteutuisi syvemmällä tasolla, olisi ryhmämuotoisen kuntoutuksen jatkona (joskus jo sitä ennen) jokaisen kuntoutujan saatava jatkaa omassa yksilöpsykoterapiassa.

Tahto ja tekeminen

Pelaamisongelman ratkaisun ydin löytyy tahto-energiasta. Ts oman tahdon osuus ja tahtoenergian vahva aktivoiminen on keskeisin, kun halutaan työskennellä irti ongelmasta, koska pelaamisesta irti pääsy tapahtuu -tai ei tapahdu- juuri pelaajan tahdon aktivoimana.

Jos henkilön tahto on liian heikko, ts tahdon elämää ylläpitävä toivo on katoamassa, on mahdollista alussa pidättäytyä pelaamisesta muun tuen turvin. Suljettu laitoshoito saattaa antaa vahvan sysäyksen tai ystävistä ja omaisista tai jopa auttajien ammattilaisista koottu ihmissuhdeverkko voi tukea pelaajan heikkoa tahtoa. Kun hän on muiden tahdon turvin saavuttanut pelaamattomuuden kokemusta, voi se parhaimmillaan vaikuttaa tunteiden ja ajattelun alueella uskoon onnistumisen mahdollisuudesta. Täten myös tahdon vahvistuminen aktivoituu. Oleellista tietenkin on, että pelaajan oma tahto tekemisen, siis pelaamattomuuden kautta, todentuu, jotta kuntoutus todella onnistuisi.

Tahdon merkitys nousee kysymykseksi heti alun tilanteessa, jossa pelaaja hakeutuu kuntoutukseen. Jos päätöksen on tehnyt puoliso tai vanhemmat, voidaan kysyä kenen motiivien varassa kuntoutuspäätös on ja onko onnistumisen mahdollisuuksia ollenkaan.

Tavallista on, että kun pelaamisen (häviöiden) seurauksena aktivoitunut syyllisyys ja ahdistus ovat vahvimmillaan, on myös motivaatio pelaamisen lopettamiseen suuri. Tahdon merkitys korostuukin vasta ajan kanssa kuntoutuksen edetessä ja jotta tahto pysyisi vahvana kuntoutuksen aikana, on ajattelun ja tunteen alueilla tehtävä muutosta vahvistava työ mitä keskeisintä.

Pelaamista tai pikemmin pelaamattomuuden onnistumista seurataan aktiivisesti koko kuntoutuksen ajan Ryhmän kautta mahdollistuu vahva positiivinen nähdyksi tuleminen pelaamattomuuden onnistumisessa ja toisaalta, jos retkahdus tapahtuu, toiset pelaajat ovat paras empaattinen tuki samaistumaan tilanteeseen sekä kannustamaan pelaamattomuuden jatkoon.

Kuntouttajan ja ryhmän vetäjän tärkeimpinä tehtävinä on kuntoutusrakenteen koossa pitäminen ja pyrkimys tukea kaikin tavoin ryhmässä tapahtuvaa liittymistä, jossa tunnesolmujen ja ei-rakentavien ajatusmuodostelmien työstäminen tapahtuu. Pelaajalla on paljon epärealistisia ajatuksia liittyen pelaamiseen ja voittojen mahdollisuuksiin. Vain silloin, jos kuntoutettava liittyy ryhmään ja ryhmässä päästään realisoimaan vääristyneitä ajattelumalleja, voi muutosprosessi käynnistyä. Tätä kautta päästään myös tahdon kentälle, jolloin kuntoutujan tahto ja motivaatio muutokseen ja pelaamisen lopettamiseen vahvistuu.

Tahtoenergia liittyy paitsi oman tahdon suuntaamiseen tavoitteiden saavuttamiseksi, myös toiminnalliseen inhimilliseen tekemiseen. Peliriippuvuuteen liittyy usein elämän ja aktiviteettien kapeutuminen ja tietynlainen passiivisuus elämässä – elämä pyörii liikaa pelaamisen ympärillä.

Kuntoutuksessa voidaan lähteä aktivoimaan tekemisen kenttää esimerkiksi käyttämällä toiminnallisia tai erilaisia luovia työskentelymuotoja (musiikki, taideterapia, kehotyöskentelyt, rentoutus, itsehypnoosi), mitkä saattavat monelle kuntoutujalle olla alussa haasteellisia ja outojakin. Toisaalta uuden kokeileminen ja stimulointi ovat osa hyvää kuntoutustoimintaa ja aktivoivat uusia selviytymispuolia ihmisessä. Onnistuneen kuntouttavan toiminnan tavoitteena näen laaja-alaisesti ihmisenä vahvistuminen, jolloin tekeminen ja toiminnallisuus keskusteluun pohjauttvan työskentelyn lisäksi, antavat uusia mahdollisuuksia toteuttaa sellaista kokonaisvaltaista kuntoutusta, mikä parhaiten vastaa ihmisen ja elämän holistiseen perusolemukseen.

Tunne - liittyminen ja vuorovaikutus

Liittyminen on perustarve ja -edellytys jotta kasvamme ihmiseksi; olemme aina suhteessa johonkin. Elämän merkityksellisyys ja mielekkyys todentuu syvimmiltään sen kautta, että koemme olevamme merkityksellisissä tunnesuhteissa muihin ihmisiin. Tämän lisäksi liitymme aikaan, paikkaan ja kollektiivisemmalla tasolla esim. sukuun, kansalaisuuteen tai erilaisiin asioihin, harrastuksiin — pääsääntöisesti asioihin, mihin sisältyy myönteinen tunne.

Yksinkertaistaen voisi sanoa, että kun ihmisten välille syntyy myönteinen tunne, se johtaa liittymiseen. Jos perustana oleva tunne muuttuu kielteiseksi, johtaa se yleensä liittymisen purkautumiseen. Mutta myös negatiiviset tunnekokemukset voivat liittyä kiintymyskohteisiin; ihmisen voimakas perustarve liittyä, erityisesti lapsuuden aikana, tarkoittaa sitä, että jos positiivista yhteyttä ei ole tarjolla tai yksilö kokee ne itseltään poissuljetuiksi, on huono kiintymyssuhde parempi kuin ei mikään.

Voimme tarkastella pelaamista liittymisen näkökulmasta. Viihdepelaamisessa jännityksen lisääntyminen ja laukeaminen tuottavat mielihyvän tunteita. Joukkuepeleissä vuorovaikutus ja liittyminen muihin ihmisiin ja joukkueen tavoitteisiin, yhdessä tekemiseen, tuottaa vahvaa johonkin kuulumisen tunnetta. Pelaaminen ja siinä onnistuminen tuottavat myös osaamisen ja hallinnan tunnetta.

Ongelmapelaamisessa liittyminen ei toimi hyvinvointia vahvistavalla tavalla. Kyse on liittymisen alueella olevasta riippuvuusilmiöstä, jossa pelaajan suhde pelaamiseen ja pelitapahtumaan tulee pakonomaiseksi ja tärkeämmäksi kuin mitkään muut liittymiskontaktit. Ajatteluvääristymänä koetaan illuusio pelin ja koneen voittamisesta. Mielihyvän, palkkion, odotus toimii ylisuurena tunnekiihokkeena, jonka alle hautautuu todellisuuden realiteettiajattelu.

Jos liittymisen alueella keskeisissä vuorovaikutussuhteissa on ollut traumaattisia kokemuksia, voivat tällaiset minuutta kuormittavat tunnekokemukset johtaa riippuvuusproblematiikan kehittymiseen. Tämä voi merkitä sitä, että aikuisiässä on vaikeuksia liittyä mielekkäällä tavalla vuorovaikutussuhteisiin. Riippuvuusongelmat voivat näyttäytyä tietenkin monessa erilaisissa muodoissa, esimerkiksi siten, että jää kiinni tuhoisiin ihmissuhteisiin, joissa toistuu eri tavoin varhaisvaiheiden ahdistava tunnedynamiikka.

Voi myös olla niin, että henkilö ei uskaltaudu ollenkaan läheisiin merkityksellisiin ihmissuhteisiin tai ne toimivat löyhän tunneliittymisen varassa. Pelaamisesta voi kehittyä jonkinlainen korvike eläville ihmissuhteille. Pelaaja voi pelaamiseen liittymällä hakea sisäiseen tyhjyyden tunteeseen jonkinlaista kokemusta olla suhteessa, ts. kiinnittyessään pelaamiseen ja pelikoneeseen henkilö kokee olevansa olemassa suorittamansa toiminnan kautta. Suhde peliautomaattiin voi pitää sisällään samantyyppistä tunnereagointia kuin ihmissuhteet - kone voi alitajuisesti tuntua turvallisemmalta vaihtoehdolta kuin ihmissuhteet, joita ei voi yksipuolisesti hallita omalla toiminnalla. Pelikone taas käynnistyy ja toimii pelaajan tahdon mukaan ja haasteena on saada se täysin omaan kontrolliin, antamaan voittoa pelaajan toiveen mukaisesti.

Toistuvien pelikertojen riippuvuus-imu voidaan nähdä myös liittymisten pettymyksiä seuraavan toistokäyttäytymisen valossa: syvätasolla riippuvuuspelaaminen toistaa niitä tunnekokemuksia, joita vuorovaikutusnälkäinen tunnetasolla hylätty lapsi on joutunut kokemaan — valtavaa odotusta ja intoa hyvästä (vertaa alkoholiriippuvuuden nousuhumala-vaiheeseen), sitä seuraavaa pettymystä ja merkittävää huonommuuden tunnetta, syyllisyyttä sekä ahdistusta, aina eksistenssiahdistukseen saakka.

Kuntoutuksen keskeisin työskentely tapahtuu liittymisen alueella. Ryhmiin liittyminen ja vuorovaikutukseen asettuminen ovat kuntouttavan toiminnan tärkein tavoite. Tällaisen kohderyhmän kanssa joudutaan suureen haasteeseen jo siinä, miten henkilöt sitoutuvat pitkäjänteiseen prosessityöskentelyyn. Ahdistuksen ja syyllisyyden vaiheessa motivaatio ja muutoshalu on huipussaan, mutta pitkään muutostyöhön ja koko kuntoutusprosessiin sitoutuminen on haastavaa.

Ryhmissä tapahtuva keskustelu ei toimi vain yksisuuntaisena toisen suorittamana puhumisena ja toisen kuuntelemisena, vaan kyse on myös ajatusten, tunteiden ja mielikuvien jakamisesta henkilöiden kesken. Terapeuttisesti toimiva vuorovaikutus edellyttää, että kertojalle välittyy tunnekokemus siitä, että tulee vastaanotetuksi ja että kuulija tavoittaa aidosti riittävää ymmärrystä kertojan näkökulmasta.

Jakaminen tarkoittaa alttiiksi asettumista muiden tarkasteluille, mikä ei aina ole helppoa tilanteissa, joissa ihminen paljastaa arkoja ja vaikeita asioita sekä tunteitaan. Turvallisessa ja kannustavassa ryhmässä, voidaan kuitenkin oivallisesti opetella ja harjoitella vuorovaikutustaitojen kehittymistä.

Ihminen on varustettu monitasoisella puolustusjärjestelmällä ja usein tapahtuu, ettei henkilö pysty tietoisella tasolla tunnistamaan tunteitaan, saati sitten ilmaisemaan niitä. Ryhmän kasvua edistävä vaikutus nousee siitä, että itselle tiedostamattomia puolia tulee näkyväksi muiden tavoittaessa ja ilmaistessa näitä. Pystyessään jakamaan kokemuksiaan henkilö saa niihin parhaimmillaan yhtä monta uutta näkökulmaa kuin ryhmässä on jäseniä ja siten oma ajattelu laajentuu ja jäsentyy uudella tavalla sekä etäisyyden saaminen itseen kasvaa.

Ajattelu ja jäsentäminen

Ongelmapelaajalla ajattelun kautta tapahtuvan oman käyttäytymisen ja ympäristön jäsentäminen toimii puutteellisesti. Alitajuiset tunnemotiivit toimivat ajattelua värittävänä. Usko omasta omnipotenssista voittaa pelikone johtaa realiteettien, ts. sen kieltämiseen, että konetta ei pitemmän päälle voi voittaa. Muistin alueella pelaaja muistaa hyvin saamansa huomattavat voitot, mutta lukemattomat häviöt häipyvät aktiivisesta muistista. Kuntoutumisen kannalta on tärkeää, että henkilöt tulevat tietoi-semmiksi ajattelunsa toiminnasta ja miten se edesauttaa pelaamisen ylläpitämistä.

Ryhmässä muiden jäsenten ja vetäjän kautta tulevat ajatukset ja kommentit mahdollistavat uusien näkökulmien ja tulkintojen sisäistymistä. Myös itsessä vaikuttavien tiedostamattomien puolien näkyväksi tuleminen ja ymmärrys itsestä lisääntyy. Muutos ja ihmisenä vahvistuminenhan tapahtuu vahvasti juuri tietoisuuden laajentumisen ja uusien ajattelutulkintojen kautta. Jäsentämällä kuntoutuksessa saamaansa uutta ajattelu- ja kokemustietoa, henkilön itsetuntemus vahvistuu, mikä puolestaan on keskeinen hyvinvointia ja mielenterveyttä vahvistava tekijä. Kuntoutuksen tarjoama vuorovaikutus toimii paitsi yhteytenä ulkoiseen maailmaan, myös yhteyttä aktivoivana omaan sisäiseen maailmaan.

Oman käyttäytymisen tunnistaminen ja jäsentäminen myös pelaamiseen johtavassa tapahtumaketjussa on tärkeää saada tietoiseksi. Käyttäytymisterapiasta tuttuja menetelmiä käytä vaihe vaiheelta läpi pelaamiseen johtava prosessi auttaa jäsentämään ja tulemaan tietoisemmaksi valinnan kohdista, jossa on mahdollista katkaista ennen pelaamiseen johtanut käyttäytyminen. Tällöin pelaaja voi tietoisemmin ottaa myös tahtotoimintansa tukemaan tavoitetta pelaamattomuudesta, kun hän hahmottaa hälyttävät askeleensa, jotka yleensä johtavat pelaamiseen. Koska tahtoa ei voi suunnata vastakkaisiin tavoitteisiin, tulee mahdolliseksi tietoinen valinta joko pelaamisen tai pelaamattomuuden suuntaan.