Hannele Kause

Mitä psykoterapia on?

Psykoterapia on tavoitteellista työskentelyä yhteistyössä psykoterapeutin kanssa oman hyvinvoinnin, kehittymisen ja kasvun vahvistamiseksi. Usein elämän eri taite- ja kriisikohdissa aktivoituu muutoksen tarve ja kun motivaatio on riittävän vahva, yksilö kypsyy ulkopuolisen tuen hakemiseen.

Jotta tarvittava sisäinen syvätason muutosprosessi käynnistyisi, on tärkeää, että työskentely tapahtuu riittävän tiheästi. Oman elämän selvittely- ja tukikeskustelut voidaan sopia harvajaksoisiksikin, mutta silloin kun puhutaan psykoterapiatyöskentelystä, tapaamistiheys sovitaan ainakin kertaviikkoiseksi tai kaksi (joskus jopa kolme) tapaamiskertaa viikottain. Tapaamisajan pituus voi olla 45 minuuttia tai 60 minuuttia, mutta esim traumaterapia-istuntoon voidaan varata pitempikin kerta-aika.

Ennen psykoterapiatyöskentelyn käynnistymistä sovitaan yleensä 1-3 arviointi- ja kartoitustapaamista, jolloin asiakas ja terapeutti tunnustelevat ja arvioivat olisiko psykoterapia asiakkaan tilanteeseen sopiva työskentelymuoto ja löytyykö riittäviä edellytyksiä yhteistyölle. Yhdessä keskustellaan psykoterapian työskentelyperiaatteet ja sitoudutaan yhteiseen työskentelyyn.

Mikä on työskentelytapamme ja –näkemyksemme Sosionovassa?

Psykoterapiatyöskentelyssä keskeisimpänä näemme asiakkaan ja psykoterapeutin välisen vuorovaikutuksen ja yhteistyön sekä luottamuksen rakentumisen. Terapian tuloksellisuus saavutetaan parhaiten siten, että terapeutin työskentelyotteesta välittyy aktiivisuuden ja inhimillisyyden kautta luotettava kanssakulkija, joka on valmis vastaanottamaan asiakkaan elämän merkitykselliset asiat. Uskomme aktiiviseen työskentelyyn siten, että terapeutin tehtävänä on toimia peilinä asiakkaalle – terapeutin kysymysten ja näkökulmien kautta asiakkaan oma ajattelu ja uudet näkökulmat alkavat aktivoitua ja vievät prosessia eteenpäin.

Teoreettinen viitekehyksemme on lähtökohtaisesti psykodynaaminen, mikä tarkoittaa näkemystä ihmisen monikerroksisuudesta: ihmisellä on tietoisen tason lisäksi syvemmällä oleva alitajuinen, tiedostamaton taso, joka koostuu elämänkokemusten, tunteitten, pelkojen ja toiveiden kentästä. Erityisesti lapsuuden herkkinä kasvuvuosina koetut tapahtumat, liittyen ensi sijaisesti lapsen läheisiin kiintymyssuhteisiin, vaikuttavat keskeisesti ja muokkaavat persoonaamme, käsityksiämme itsestämme ja muista. Persoonalliset reaktio- ja toimintamallimme tässä- ja nyt- elämäntilanteissa nousevat näistä alitajuntaan varastoituneista kokemuksista, joita saattaa olla vaikea ”järjellisesti” ymmärtää ja joihin on vaikea vaikuttaa, koska niiden syntyjuuret ovat tietoisuutemme ulottumattomissa.

Nykyhetken kriisejä ja ongelmia on kuitenkin myös tärkeää tutkia tämän hetken elämäntilanteen näkökulmalta ja etsiä niihin aktiivisesti uusia toimivia suhtautumistapoja ja ratkaisumalleja. Mutta yhtä tärkeää on löytää kytkökset ja riittävä ymmärrys itseen lapsuuden kokemusten kautta, jotta syvemmän tason muuttuminen ja kehittyminen toteutuisi sekä tunteitten että toiminnan tasolla.

Mitä psykoterapiassa tavoitellaan?

Psykoterapiatyöskentelyssä pyrimme siihen, että asiakkaan tietoisuus itsestä, toimintatavoista ja ajattelumalleista lisääntyisi. Kun ymmärrys omasta historiasta, ajatus- ja toimintatavoista avartuu, vahvistuu myös ajan myötä itsensä hyväksyminen. Empatian ja hyväksymisen myötä alkaa prosessin edetessä tulla henkistä tilaa uudelle – uusia toimivampia ajattelu-, reaktio- ja toimintatapoja kypsyy.

Psykoterapian tuloksellisuudesta

Psykoterapioiden vaikuttavuutta on tutkittu monin tavoin. Vaikka joitain eroavuuksia tutkimusten tuloksissa on, voidaan silti löytää pitkälti samansuuntaisia loppupäätelmiä. Tässä yhteenvetona voidaan todeta mm seuraavanlaisia tuloksia (tiedot koottu eri lähteistä, mm Knekt, Laaksonen&Lindfors: Helsingin psykoterapiaprojekti; Robert DeRubeis, University of Pensylvania; Rolf Sandell / STOPP-projektet; Glen O.Gabbard: Neurobiologically informed perspective on psychotherapy; Messer & Warren: Models of Brief Psychotherapy):

  • Kontrolloidut psykoterapiatutkimukset puhuvat kiistatta terapian tuloksellisuuden puolesta; noin 80% voi hoidon jälkeen keskimäärin paremmin kuin hoidotta jääneet
  • Myös lyhytmuotoisilla terapiatyöskentelyillä voidaan saavuttaa merkityksellistä paranemista
  • Lyhytterapioiden (joiden pituus on ennalta rajoitettu) vaikutus johtaa oireiden nopeaan vähenemiseen ensimmäisen puolen vuoden aikana
  • Pitkissä psykoterapioissa, oireiden lieveneminen tapahtuu hitaammin kuin lyhyissä, mutta vaikuttavuus terapioiden loputtua pitkällä aikavälillä on parempi pitkissä terapioissa verrattuna lyhytterapiaan
  • Terapian tiheys vaikuttaa myös tuloksellisuuteen: yleisesti ottaen pitkä (4-5vuotta) ja frekvenssiltään tiheä työskentely tuottaa paremman kehityksen hoidon jälkeen kuin lyhyempi (1-2vuotta) terapia samalla frekvenssillä
  • Terapeutin persoonallisuudella on suurempi merkitys tuloksellisuutta arvioitaessa kuin terapian suuntauksella
  • Psykoterapeutit ja –analyytikot, joilla on ns eklektisia ihanteita (=> poimia eri suuntauksista käyttökelpoisia metodeja) ja positiivinen tukeva suhde asiakkaaseen saavat parempia tuloksia kuin kollegansa, joilla on oppikirjamaisen ”puhdas” suuntautuneisuus ja neutraali tai etäinen suhtautuminen asiakkaaseen
  • Psykoterapiassa käynnistynyt muutosprosessi ei lopu terapian loputtua, vaan muutokset jatkuvat pitkään, usean vuoden ajan
  • Terapian tulokset näkyvät nopeammin oireiden lieventymisenä ja kokemuksena olon paranemisesta, mutta toimintatavoissa, jotka liittyvät elämäntapoihin ja ihmissuhteisiin, muuttuminen tapahtuu hitaasti
  • Masennukseen sairastumisen riski on suurempi silloin, jos käytetään ainoastaan lääkehoitoa, pelkkä terapeuttinen hoito tai se yhdistettynä lääkehoitoon antaa paremmat tulokset ja pudottaa uusiutumisriskiä
  • Psykologiset, tunnetason kokemukset aikaansaavat biologisia muutoksia aivojen toiminnassa. Ts psykoterapia vaikuttaa paitsi emotionaalisella kokemustasolla, myös biologisesti aivojen toimintaan; esim tuloksellinen depressiohoidon terapia ilman lääkitystä normalisoi serotonitason.